Viimepäivinä on
paljon kirjoitettu suomalaisten heikosta suoriutumisesta myynnin routaisella
saralla. Juuri nyt tuo keskustelu taas kiihtyy, kun etsitään syyllisiä talouden
heikkoon kehitykseen ja viennin luisuun. Tässäkin asiassa on varmasti monta
puolta ja näkökulmaa, mutta on noissa väitteissä ihan varmasti perääkin.
Muutama viikko
sitten minulle esiteltiin pilvipalvelua, tietojen varmuuskopiointia sekä
tiedostojen jakamiseen tarkoitettua järjestelmää. Tai ainakin näitä olin
yhteydenotossani ilmaissut etsiväni. Ensimmäinen ehdokas, joka minulle näitä
esitteli oli, erittäin lahjakkaista ihmisistä koostunut tiimi, joka oli
vilpittömän ylpeä ja innostunut edustamastaan tuotteesta ja yrityksestä. Ja
hyvästä syystä. Ongelma vain oli, etten ollut kiinnostunut lainkaan
ominaisuuksista, joita minulle esiteltiin, nimenomaan ominaisuuksista. Kysymykseeni
siitä, miten minä tämän järjestelmän omassa liiketoiminnassani hyödynnän
rahallisesti, ei vastattu edes sivulauseessa. Se ei kysymyksenä ollut
kiinnostavuudessaan sitä luokaa, että sitä olisi tarvinnut edes noteerata. Sen
sijaan sain esityksen siitä, miten voin kartalla klikata pallukkaa ja se antaa
minulle ajo-ohjeet suoraan asiakkaan pihaan. Vaikka kerroin, että minulla on
tällä hetkellä alle 10 asiakasta, joista suuri osa on vielä ulkomailla, esitys
jatkui, kunnes keskeytin sen ja palasimme aiheeseen. Palataksemme
karttaominaisuuteen taas muutaman minuutin kuluttua.
Jäin miettimään
mikä tässä meni oikein myyjän kannalta pieleen. Tässä tapauksessa tietyllä tavalla
kaikki. Jo esittelyn aikana minulle kävi selväksi, etten osta heiltä mitään.
Minulle jäi käsitys, ettei myyjä tiennyt mitä myy, eikä silloin ostaja olisi
tiennyt mitä ostaa. Myyjä esimerkiksi osoitti täydellisen joustavuutensa ja
palvelualttiutensa kertomalla, että he voivat räätälöidä kaikki ominaisuudet
juuri sellaisiksi, kun haluan. Periaatteessa hyvin positiivinen viesti kääntyi
jo liikaa nähneissä silmissäni päinvastaiseksi. Näin nimittäin silmissäni pinon
räätälöinnistä koituneita laskuja, sekä samasta syystä aiheutuneita teknisiä
ongelmia.
Toinen minua
vaivannut seikka oli, että myyjä oli liikkeellä ilman mitään työkaluja, joilla
saisi minut vakuuttuneeksi siitä, etten tule toimeen ilman tätä järjestelmää.
Tässä onkin mielestäni hyvä esimerkki siitä, että vakuuttelulla ja
vakuuttumisella on merkittävä ero. Paras myyntitapahtuma on mielestäni sellainen,
jossa itse oivallan, myyjän antamien vinkkien perusteella tietenkin, että tämän
minä haluan – en voi elää ilman tätä!
Toisen
palveluntarjoajan paketti oli paremmin kasassa. Ammattini puolesta kuitenkin huuhdon
tästäkin kohtaamisesta muutaman hipun esiin. Paketti oli markkinoinnin
näkökulmasta tuotteistettu ammattimaisesti. Myyjä oli ajan tasalla ja kuunteli
mitä tarvitsen. Tapaamisissa annoin useaan otteeseen vinkin siitä, että hän
voisi kertoa minulle mikä ostettavan tuotteen hyöty on minun
liiketoiminnalleni. Tähän hänellä ei ollut työkaluja. Markkinoinnissa ja
kaikessa materiaalissa oli keskitytty tuotteen teknisiin ominaisuuksiin, ei
siihen mitä minä hyödyn ostamalla tämän tuotteen / palvelun. Esimerkiksi kysymykseeni siitä, mitä kuukausimaksulla saan,
sain vastaukseksi että saan sillä 50 Gt:a tallennustilaa. Hyvä! Kummelissa
esiintynyttä rokkitähti Sakua lainatakseni olisin halunnut kysyä että ”Onks se
paljo vai vähä?”. En kehdannut. Sen sijaan parin seuraavan päivän aikana
päättelin, että se on paljon. Mutta jos myyjä olisi kertonut, että minun tarkoituksiini
se on paljon ja laajenee tarvittaessa puhelinsoitolla tai sähköpostilla. Sekä
että minun ei tarvitse miettiä varmuuskopiointia enää ollenkaan, koska kaikki
tapahtuu automaattisesti kerran päivässä, kun avaan koneeni ja olen verkossa.
Muutaman päivän mietittyäni siis otin palvelun tältä tarjoajalta. Siis muutaman
päivän mietittyäni, koska minun oli selvitettävä itse hyödyt ja paketin
tarkoituksenmukaisuus omiin tarpeisiini. Myyjä oli henkilönä sellainen, jolle
ennustan erittäin menestyksellistä tulevaisuutta. Huipputyyppi! Mutta myynnin
työkalut eivät olleet ajan tasalla. Lisäksi koulutusta tuotteeseen ja
myyntitekniikkaan olisi kaivattu.
Ei suomalainen
myyjä huono ole! Ei ollenkaan, hänellä on vain usein kelvottomat työkalut, eikä
lainkaan koulutusta myyntiin ja asiakaskohtaamisiin. Suomalaisen
koneasentajankin maine olisi maailmalla varmasti paljon huonompi, jos hänelle
annettaisiin työmaalle työkaluiksi vain nyrkit ja nenäliina. Jos lisäksi tuo
samainen asentaja laitettaisiin maailmalle ilman minkäänlaista koulutusta omaan
ammattinsa, niin ei hyvä heiluisi. Mutta eihän asentajaa tietenkään milloinkaan
noilla eväillä kentälle laiteta. Mutta myyjä kyllä laitetaan!
Taas kerran on
pakko tuskailla lopuksi sitä, miksi tämänkin oivaltaminen on ollut minulle niin
vaikeaa. Anteeksi kolleegat, te joita olen vuosien varrella lähettänyt
maailmalle ilman kunnon työkaluja. Ja samanaikaisesti tuskaillut heikkojen
tulosten kanssa, syytellen myyjiä lähes kaikesta.
Tuloksellista Tammikuuta!
Toivottaa,
Mikko Baron Consultingilta